Tämä otsikko ei paljasta mitään, mutta herätti ehkä mielenkiintosi? Juuri niin sen pitikin. Myös blogien tarkoitus on herättää lukijan ja nettiä selaavan mielenkiinto. Aina parempi jos silmien eteen heitetty täky saa lukijan jäämään koukkuun kunnolla. Tarjontaa blogien suhteen on yllin kyllin. Googlettamalla itseään kiinnostavaa asiaa saa usein silmiä kirvelevän paljon tuloksia. Tähän tarinoiden ja tiedon tulvaan pitäisi blogin kirjoittajan saada oma innostuksen palo pulpahtamaan kiinnostavasti pintaan. Yleensä tärppi laitetaan tietoisesti ja se tehdään mahdollisimman kiinnostavaksi, että saisi toivottua huomiota. Joskus suosioon ja huomion saamiseen riittää pieni onnenkantamoinen. 

Blogien suosio vaihtelee ja kaikki eivät edes haluaa laajaa lukijakuntaa. Jollekin blogi voi olla virtuaalinen päiväkirja, johon saa purkaa ja tallentaa ajatuksiaan. Kirjoittaminen on terapeuttista, omien ajatusten ja tuntemusten tarkastelua. Samalla voi saada vastakaikua, tukea ja apua toisilta - anonyymisti tai omalla nimellä. Kokemuksien jakaminen eheyttää ja antaa voimia. Se myös piristää ja voi kohentaa itsetuntoa. Varskinin sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivälle ihmisten kohtaaminen verkon kautta on helpompaa, turvallisempaa. Huomionkipeälle blogi puolestaan tarjoaa mahdollisuuden olla esillä ja ilmaista itseään. 

Kuinka kirjasto sitten hyötyisi blogin pitämisestä? Tai onko oma blogi kirjastolle tarpeellinen? Mitä annettavaa sillä olisi kirjaston asiakkaille ja käyttäjille? Riippuu paljon kirjaston tarpeesta olla esillä sekä henkilökunnan motivaatiosta ja mahdollisuuksista pitää blogia. Monelle kirjastolle riittää hyvin, että ne ovat Facebookissa. Blogissa voi kuitenkin esitellä toimintaa ja tapahtumia laajemmin ja eri näkökulmasta. Sitäkin kautta voi vastaanottaa palautetta ja kehittämisideoita, tehdä siten asiakaspalvelutyötä. 

Viittaus otsikossa kirjastotätien salattuihin elämiin (ja eläimiin) voisi olla yksi tyyli. Mitä kaikkea kirjaston kuliseissa tapahtuu mitä asiakkaat eivät näe. Suurin osa kirjaston käyttäjistä luulee, että kirjaston henkilökunnan ainoa tehtävä on piipata kirjoja ja viedä niitä takaisin hyllyyn. Onneksi kirjastotyö ei ole vain tätä. Lukukoira Sylvi on onnistunut mukavasti esittelemään kirjastotyön arkea. Karvainen kaveri seikkailee kirjastossa ja tutkailee kirjastossa tehtävää työtä ruohonjuuritasolla. Blogin avulla voi oikaista virheellisiä käsityksiä ja esitellä omaa työtään. Kaikkea ei tarvitse eikä voi paljastaa, mutta sopivasti raottaa peräkamarin verhoa. 

Blogin pitäminen ja siinä onnistuminen on haasteellista, vähän kuin kesällä kasvimaa. Se vaatii uusien kiinnostavien lajien etsintää, esikasvatusta, kylvämistä, rikkaruohojen kitkemistä, kastelua, kasvun seuraamista, tuholaistorjuntaa mutta ennen kaikkea säännöllistä ylläpitoa ja hoitoa. Sadonkorjuu on aina yhtä yllätyksellistä, joskus ilahduttavan runsas ja joskus taas epäonnistunut tai huonojen olosuhteiden takia pilalla. Hyvä sato vaatii hyvän kasvualustan ja hoidon. Työvälineenä blogi on hyvin hoidettuna antoisa, satoisa ja maukas niin ylläpitäjälle kuin lukijalle. 

Harmaana sunnuntai-iltapäivä näin pohdiskeli Krisse