Mutta työkalunahan toisten päiväkirjojen lukeminen, miten ja mitä he ovat tehneet, varmasti voi olla monelle ja monella tapaa toimiva, mutta en syystä tai jostain ole itse lämmennyt tälle ajatukselle alkuunkaan.

-esa

Ja että minun elämäni olisi sellaista tylsää luettavaa, jolla ei ehkä olisi muuta virkaa, kuin unilääkkeenä toimiminen.

Mutta tutkittuani monen monia blogejahuomasin, ettei se kaikilla muillakaan ole niin "räjähtäviä" tai "erikoisia" kirjoituksia, joita he ovat julkaisseet.
Tavallista elämää, tavallisen tallaajan silmistä kuvailtuna.

Blogin käyttämistä työvälineenä en näkisi minään ongelmana, ainakaan mikäli en olisi sen ainoa kirjoittaja.
Se voisi toimia hyvin "kirjavinkkelinä" tai sitten eräänlaisena katsauksena sen "kirjastotädin" tai "sedän" näkökulmasta.
Siellä voisi myöskin olla hyvin ilmoituksia tulevista tapahtumista, järjestettiin ne sitten kirjastolla tai jossain muualla.

Se voisi toimia sellaisena "alustana", jossa saisi pääasiallisen tiedon kirjastonsa/kaupunginsa tapahtumista, yhdestä paikasta!

Yksinään minusta ei olisi kuitenkaan "tähän" hommaan. Varsinkin kun taipumuksena minulla on saada mitään luovaa aikaiseksi, vain ja ainoastaan silloin, jos olen sopivalla tuulella/aihe kiinnosta minua 110%. Eikä kyllä välttämättä silloinkaan..

Vlogit on myöskin vaihtoehto, mutta kun siinä pitää puhua kameralle. Olen kokeillut sitä pari kertaa muissa tarkoitusperissä, ja se "ei mennyt niin kuin Strömsössä".

Toisena olisi se, että olen todella huono arvioimaan, olisiko se kirjoitus sellainen, joka kiinnostaisi lukijaa.

I know, sinne kirjoitetaan ihan tavallisesta elämästä. Että sen ei tarvitse olla mitään "Mission Impossiblen" kaltaista menoa ja kommelluksia. Mutta silti, todella vaikea olisi nähdä minua vakituisena bloggarina.

Yksinään kun en kuitenkaan saisi sinne kirjoitettua, kuin ehkä pari kertaa vuodessa.
Mutta jonkun työkaverin kanssa? Miksei........ ehkä..

...............

........................

kai........?

-Heimo "Hemmo" K

Työkokeilun kautta kirjastoalan ammattilaiseksi oppisopimuksella

 

 

 

 

 

 

 

 

4 Votes

 

 

Nuorena tyttönä minun yksi haaveistani oli olla ns. eläkevirassa viimeistään nelikymppisenä. Se haave toteutui, olin vakituisessa työsuhteessa lastentarhanopettajana. Vuosien saatossa terveydelliset seikat aiheuttivat suurta huolta työuran jatkumisesta toiveammatissani. Monien mutkien kautta pääsin työkokeiluun Ranuan kirjastoon. Itse asiassa myös kirjastoala on aina häilynyt taustalla mielessäni.

KIRJASTO!! Mikä maailma!! Mitkä mahdollisuudet!! Mikä mahtava työympäristö!!

Näin muutaman kuukauden työkokeilun jälkeenkin innostun päivittäin kaikista uusista tai jo ehkä rutiineiksikin muodostuneista työtehtävistä; hyllytyksestä, järjestelystä, muovituksesta, tiedon hakemisesta ja asiakaspalvelusta. Työni täällä on monessa mielessä erilaista verrattuna aikaisempaan, mutta yhdistävä tekijä on ihmisläheinen työ ja siitä pidän.

Kirjastotyössä on yllättänyt työn monipuolisuus sekä kaikki se muu työ, joka käytetään esim. takahuoneessa tapahtuviin töihin. Täällä tehdään töitä aukioloaikojen ulkopuolellakin. Silloinkin työskennellään ahkerasti, jotta kaikki kirjat ja muu aineisto olisivat oikeilla paikoillaan käyttäjien ulottuvilla ja saatavilla….  Uuden aineiston: kirjojen, elokuvien, lehtien, äänikirjojen esiintuomista, mutta myös vanhan aineiston poistoa. Osuipa onni kohdalleni siinä suhteessa, että asiat jatkon suhteen luonnistuivat toivottuun suuntaan. KEVA lähti rahoittamaan oppisopimuskoulutustani kirjastoalalle. Yhteistyössä REDUN koulutussuunnittelijan kanssa minulle aukenivat ovet Haapaveden opistoon suorittamaan tarvittavia opintoja. Aloitin toukokuun alussa tämän urakan työssäoppimisella. Jännityksellä, innostuneena, motivoituneena odotan lähiopetusjaksoja, jotka alkavat syksyllä.

 

Sanonta ”Vanha koira ei uusia temppuja opi” ei kuulemma tutkimustenkaan valossa enää pidä paikkaansa, ei koirilla kuin ei ihmisilläkään. Siinä toivossa, että tämä uuden oppiminen johtaa johonkin merkitykselliseen ja tärkeään etappiin, jopa uuteen eläkevirkaan, hope so!!

Pirjo Isokangas 😊
tulevaisuuden kirjastotäti

Jos tietotekniset taidot ovat puutteelliset ja sovellusten käyttäminen on hieman haastavaa itselle, kaikkien kanavien hyödyntäminen työssään on työlästä. Arvostan niitä ihmisiä, jotka jaksavat jakaa käsitöistään, leipomuksistaan, työstään ym. palasen meille, jotka etsimme ideoita netistä. Se on helppo tapa etsiä ja löytää jotain, kun vain "guuglaa" etsimäänsä aihetta.

Kirjastotyössä blogin pitäminen varmasti hyödyttäisi monia. En tosin tiedä kuinka paljon kirjastotyön seuraaminen blogissa kiinnostaa.

Kirjavinkkausten, taidenäyttelyiden, kirjailijavierailijoiden, eri tapahtumien kuvaaminen ja julkaiseminen kirjastoblogissa on hyvä tiedottamisen kanava. Arkisen kirjastotyön kuvailu, sanoin ja kuvin, avaa ovia myös "takahuoneeseen" 

Itse pidän arkista kirjastotyötä itselleni paremmin soveltuvaksi.  -Pirjo

En siis totisesti ole mikään blogi-osaaja tai asiantuntija, mutta mutulla kommentoin seuraavaa. Jotta bloggausta voitaisiin käyttää tehokkaana työvälineenä, täytyy sinne kirjoittaa säännöllisesti eivätkä kirjoitusten välit saa olla liian pitkät. Sisällön pitää olla riittävän mielenkiintoista, jotta lukijat pysyvät menossa mukana. Hyvässä blogissa on selkeä aihe ja siellä on monipuolista sisältöä ja näkökulmia asioihin. Se on kirjoitettu mielenkiintoisesti käyttäen erilaisia, muista erottuvia kirjoitustyylejä.

Blogin kirjoittaminen vaatii aikaa, sitoutumista, kirjallista osaamista ja kiinnostusta kirjoittamiseen. Hyvä blogi saa lukijan kiinnostumaan jopa itselleen aikaisemmin tuntemattomasta aiheesta.

Olen nyt työskennellyt kirjastossa muutamien viikkojen ajan ja minulle on selkiytynyt kuinka paljon siellä tehdään asiakkaille näkymätöntä työtä. Heräsi ajatus, että sen työn näkyväksi tekemiseen blogi voisi olla hyvä viestintäkanava. Toisaalta sitä voitaisiin tehdä vaikka somen avulla. Se voisi tavoittaa asiakkaat helpommin ja laajemmin.

Lopputulema on, että en pidä blogia ihan parhaana työvälineenä. Omalta osaltani jätän bloggailun mielelläni muiden hoidettavaksi ja keskityn sitten muihin tehtäviin.

Mirka P

No, tokihan tässä oli tarkoitus pohtia blogia työvälineenä, eikä harrastus- tai varsinkaan kuulumistenkertomisvälineenä. Kuitenkin tämän yllä mainitun ja monen muunkin kokemuksen perusteella voin todeta, että ainakaan itselleni blogi ei ole vaihtoehto työvälineenä. Ideanahan se on aivan ihana: esteettisesti viehättävä blogi, jossa runsaiden tummasävyisten kuvien ja lennokaasti liehottelevien tekstien avulla kertoisin työstäni ja lukemistani kirjoista. Lukijakunta olisi laaja ja aina kun julkaisisin uuden postauksen, kommenttikentät täyttyisivät kateellisten ihmisten kommenteista: ”voi kun sulla on ihana blogi ja työ, oisinpa mäkin yhtä onnellisessa asemassa!”

Mutta ei, en minä jaksaisi kirjoittaa monta kertaa viikossa asioista, jotka kiinnostavat ja inspiroivat minua. Minä haluan nauttia niistä siinä hetkessä kun ne tapahtuvat, en jälkikäteen jauhettuna netissä tuntemattomien ihmisten kanssa. En kuitenkaan missään nimessä halua täysin teilata blogeja. Joillekin ne toimivat, työvälineenä tai inspiraation lähteenä, mutta eivät minulle. En jaksa kirjoittaa blogia, en jaksa lukea blogeja. Sen sijaan vlogit toimivat minulle. Youtubessa alkaa olla jo melko kattava yhteisö, joka julkaisee kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyviä videoita. Niistä voin aina yhden (tai yleensä monta putkeen) vilkaista silloin tällöin etsiessäni uusia kirjavinkkejä tai muuta inspiraatiota kirjastotyöhön.

Maiju J

Silmiini sattui tämmöinen teksti:"Maailmassa on  miljoonia blogeja, ja Suomestakin niitä löytyy tuhansia. Vain harva tekee bloggaamista työkseen ja vielä harvempi päätyökseen. Blogeja on myös kovin eritasoisia kuten on nettisaitteja tai ihan perinteisiä painettuja lehtiäkin. Osaa tehdään ammattimaisemmin, osaa puuhastellaan omaksi ja pienen joukon iloksi." (lainaus kirjasta Satu Rämö ja Hanne Valtari:Unelmahommissa)

Tämä niinkuin avasi ajatukseni sille, ettei blogin tarvitse olla suurin, kaunein tai kattavin, vaan vähempikin riittää. Eikä se todellakaan ole vanhentunut tapa somemaailmassa, tarpeita ja tapoja kun on niin monenlaisia. Kirjastoalaa ajateltuna blogi ehkä sopisi todellakin parhaiten juuri kirjavinkkaukseen, kaikenlaisen "vanhentumattoman" tiedon esittelyyn ja varmasti myös kirjaston oman arjen avaamiseen. Päivän polttavaan tiedotukseen se on ehkä työläs ja vähän "piilossa". Blogi kuitenkin vaatii jonkinverran aikaa ja paneutumista. Mutta monta mielenkiintoista blogia löytyi tämän tehtävän tiimoilta.

-Tiina O.

Kuinkahan blogi toimisi kirjastossa tiedotuskanavana? Moni kokee, että blogit ovat haasteellista luettavaa, mutta sitä juurihan me haluamme tarjota, LUETTAVAA. Ei kaiken tarvitse olla helppoa ja mukavaa ja valmiiksi pureskeltua. Mielestäni bloggaus voisi toimia vallan mainiosti kirjastolla tiedotustehtävissä. Sopivin väliajoin olisi helppoja ja kutkuttavia "porkkanoita" piiloitettu teksteihin ja näin pidettäisiin lukijat mukana. Ihmisethän rakastavat lukea tekstejä, jotka kohtaavat ihan oman arjen kanssa ja kuinka aina ei voi vain onnistua vaikka kuinka yrittäisi.                                                                                                         

Blogin kirjoitustyylikin keventää tekstiä, kun jättää turhat sanat pois. Kirjoitushan voisi olla sellaistakin, että se jättää lukijalle avoimia kysymyksiä täytettäksi, ja tuo lukijan takaisin hakemaan vastauksia. Blogissa kuvat ja muut "koristeet " kiehtovat lukijaa enemmän kuin tiiviisti kirjoitettu asia teksti, jolla on pyritty saavuttamaan vain tietty päämäärä.                                     

Blogi, verkkoyhteisön tukipilariksi kirjastojen välille? Blogista voisi poimia ajatuksia ja ideoita. Tämä tietenkn vaatisi sen yhden tai useamman rohkean ja ajatusrikkaan ihmisen, kokopäiväiseen kirjastobloggaajan uraan. Ja siihenpä ei varmastikkaan tällähetkellä resurssit repee.                                                                                                                   

Koulujen väliseen yhteistyöhön bloggaus voisi toimia vinkkaus mielessä tai lukukokemusten purkualustana. Mutta luulen, että kiireiset aikataulutukset ja innokkaan bloggaajan etsintään tyssäisi tällainen idea heti alkuunsa. Nuoret kyllä lukevat paljon blogeja mutta ne liittyvät paljolti sen hetkiseen elämään. Voisiko kukaan innostua seuraamaan innokkaan kirjastohoitajan pitämää blogia, joka pursuaisi paljon kirjoja tai kirjastossa tapahtuu postauksia?

-Veera

Mikäli blogia pidetään, niin mielestäni tekstien täytyisi olla suhteellisen lyhyitä, jotta lukijan mielenkiinto säilyisi tänä hektisenä aikana. Jos juttu on pitkä, niin sen pitäisi sitten puolestaan olla sisällöltään erityisen kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, jotta lukija jaksaa lukea sen loppuun.

Olen vuosien varrella törmännyt muutamiin blogeihin, mutta en ole niitä mitenkään aktiivisesti seurannut. Silmäilen niitä lähinnä silloin, kun Google ohjaa niihin, etsiskellessäni johonkin asiaan ratkaisua. Viime kesänä olin remontoimassa kesämökkiä ja googlettelin kaiteita terassille. Vastaan tuli tällainen blogi: https://mindyjblog.com/2019/10/13/kaide-rakennettiin-vihdoin-ja-viimein/. Siitä sitten sain inspiraation ja rakensimme kirvesmiehen avustuksella mökin terassille samankaltaisen kaiteen.

 - Lea K.

Jotenkin noloa, jos kirjaston blogi tussahtaa hankeen kirjoittajien stressaantumisen vuoksi kuin halpa kiinalainen uudenvuodenraketti. Yksittäisiä innostuneita ja luovia kirjoittajia toki löytyy, mutta jos blogia joutuu ylläpitämään muiden töiden ohella, niin miten on jaksamisen laita. Facebook ja Instagram julkaisut ovat kompakteja verrattuna blogiin ja vaativat vähemmän aikaa per julkaisu, vaikkakin päivitysväli on luonteenomaisesti tiheämpi näillä medioilla.

Itseäni en pidä kummoisena postaajana, sillä tämä kirjoitus on ainoa (ja ehkä sellaiseksi jääkin) jonka koskaan olen julkaissut muualla kuin perhe tai sukulais Whatsapissa. Kirjasammon kautta löytämääni Riikka Erkon "Kirjatarha-kiinnostavan kirjallisuuden puutarha" blogia olen hämmästellen tutkinut, kirjoittajan omistautumista ihaillen ja ihmetellen.

Kun kirjastoalaa opiskellaan, niin annan teille vielä mystisen kirjavinkkauksen lukuelämyksestä, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Flann O´Brien, oikealta nimeltään Brian O´Nolan kirjoitti vuosina 1939-1940 kirjan "Kolmas konstaapeli". Aika ei ole tätä teosta himmentänyt, päinvastoin. Kirja julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen 1967 ja suomennettiin vuonna 1988. Kirjaa löytyy vielä muutamia harvoja kappaleita joistain kirjastoista. Koska vihaan juonipaljastuksia, niin seuraavaa sitaattia enempää en suostu teille paljastamaan. "Omaperäisen irlantilaisen kirjailijan mieletön, painajaismainen ja huvittava romaani täynnä oikukkaita käänteitä ja erikoista filosofiaa". Ja muistakaa pitää mukana polkupyörän pumppu.

-Yrjö