Joskus aikoja sitten ensimmäiset lukemani blogit olivat lähinnä tuttujen kirjoitteluja. Miten päivä meni, mitä tapahtui töissä tai koulussa, mikä milloinkin mieltä painaa ja niin edelleen. Onhan se ymmärrettävästi jännittävää päästä anonyymisti kirjoittelemaan ja jakamaan syvimpiä tuntojaan koko maailmalle, varsinkin kun on mahdollisuus saada välitöntä palautetta lukijoilta. Käytännössä siis bloggaaminen tarkoitti minulle julkista päiväkirjaa. Henkilökohtaisesti ei paljoa jaksanut kiinnostaa, ei lukeminen sen kummemmin kuin kirjoittaminenkaan. Onneksi myöhemmin törmäsin myös blogeihin, joissa ainakin lähes ammattilaiset kirjoittelivat oikeasti mielenkiintoisia juttuja, ja siitää lähti minun blogien seuraamiseni.

Parhaimmillaanhan blogit ovat mielenkiintoisia, informatiivisia ja viihdyttäviä. Niistä näkee, että niiden eteen on hieman nähty vaivaakin. Niitä on helppo ja nopea lukea, ne herättävät mielenkiintoa ja ajatuksia, saaden lukijan koukuttumaan ja osallistumaan keskusteluun. Niissä näkyy kirjoittajan persoona. Tällaisten blogien kirjoittaminen vaatii hieman tekemistä ja keskittymistä, minkä vuoksi niitä on varmastikin vaikea pitää säännöllisesti yllä ihan vain kaiken muun ohella. Huonoimmillaan blogi voi kertoa kirjoittajastaan vain sen, että hän on kiireinen, ei ole asiaa eikä mielenkiintoa, mutta käy nyt nopeasti tännekin jotain lisäämässä vaikka säätilasta, että ei olisi ihan tyhjää kolmatta viikkoa putkeen.

Pahin "lukemani" bloggaus sisälsi otsikon "kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa" ja noin parikymmentä kamerakännykällä otettua kuvaa. Kertoi se ainakin minulle sen, että sinulla ei ole mitään sanottavaa. Miksi siis seuraisin?

Toisaalta taas olen törmännyt blogeihin, joista jo yhdestä bloggauksesta saisi pienen kirjan. Teksti on pientä ja raskasta lukea. Muotoiluun ei  ole jaksettu paneutua, vaan kaikki on yhdessä pötkössä ilman kappalejakoa. Rullasin myös tämän sivun loppuun ja etsin uuden kirjoituksen samasta aiheesta.

Blogi on niin helppo pilata monella tapaa. Kuten muukin some, myös bloggaaminen vaikuttaa imagoon, eikä sitä pitäisi tehdä vain siksi kun kaikki muutkin tekevät. Blogiin pitää jaksaa paneutua, tehdä siitä niin hyvä, että ihmiset tulevat sitä lukemaan jatkossakin. Se ei kestä puolen vuoden taukoja, tuskin edes kuukauden. Kun rinnalle ovat saapuneet muut sosiaalisen median muodot joihin voi tehdä niitä lyhyitä ja nopeita tilapäivityksiä, voi blogit säästää pidemmille ja hieman syvällisemmille pohdiskeluille. Kannattaa siis harkita ennen kuin lähtee suoltamaan työnsä puolesta mitään blogiin, riittääkö oikeasti aika, mielenkiinto ja taito? Bloggareita kun on nykyään enemmän kuin kaloja meressä, ja joukosta erottuminen ja ihmisten mieleen jääminen vaativat työtä.

-Heli