Kirjastojen blogit ovatkin siitä mielenkiintoinen organismi, että en oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua.Some-aikana kaikki mahdolliset instituutiot kun pitäisi tuupata nettiin näkyville mahdollisimman monella eri tavalla, eivätkä kirjastot ole poikkeus. Onhan se kieltämättä kätevää, kun ne ovat aina tavoitettavissa itselle mieluisimmalla tavalla. Itsekin seurailen kirjastoja niin facessa, twitterissä kuin sitten ihan blogejakin. Kysymys kuuluukin, onko kirjasto tarpeeksi kiinnostava blogiin? Twitteriin kyllä ja faceen, näihin virtuaalisiin ilmoitustauluihin, mutta blogiin? Onko kirjastoilla oikeasti niin paljon sanottavaa asiakkailleen, että kannattaa lähteä blogailemaan? Mielestäni on, jos vain uskaltaa!

Kirjastojen roolia sivistyksen kasvualustoina ja tasa-arvon edistäjinä ei voi eikä saa vähätellä! Siksi onkin jotenkin nurinkurista, että nykyään kirjastot tuntuvat puuttuvan yhteiskunnallisesta keskustelusta ja uutisista lähes kokonaan. Tällä hetkellä sivistyksellisen huomion uutisoinnissa vievät yliopistot kuristuskuureineen ja irtisanomisineen, vaikka osumaa ottavat myös yliopistojen kirjastot siinä sivussa. Julkinen kirjastolaitos hukkuu taustakohinaan, sillä se on ööö... huomaamaton ja hiljaa? Kyllähän blogeissa voidaan jakaa niitä lukuvinkkejä ja kertoa satutunneista ja lukupiireistä vaikka hamaan loppuun asti, mutta onko se oikeasti ainoa mitä halutaan kirjastoista kertoa? Meillä on käsissämme yksi sivistyksen kivijaloista ja kaikki mahdollisuudet tuoda se esille ja mukaan keskusteluun, mutta silti käytämme näitä mahdollisuuksia enemmän kissameemien jakoon kuin vakavaan keskusteluun osallistumiseen. Yhtenä poikkeavana esimerkkinä haluan nostaa esille Kallion kirjaston, joka otti kantaa esimerkiksi paljon puhuttavaan uuteen avioliittolakiin muun muassa rakentamalla, kritiikistä huolimatta, kirjastoonsa sateenkaarihyllyn ja pitämällä vieläpä asiasta kovaa somemeteliä.

Meillä on hallitus, jonka toimista saa päivä toisensa jälkeen pienellä kauhulla lukea. Meillä on vihaista kansaa ja meillä on kaiken maailman dosentteja kertomassa, mitä mistäkin pitäisi ajatella. Meillä on instituutio, jonka pitäisi olla täynnä tietoalan ammattilaisia ja sivistyksen vaalijoita, mutta joka tuntuu jäävän jopa joidenkin omien edustajiensa mielestä pelkäksi viihdelaitokseksi. Onko niin, että meillä ei todellakaan ole tämän terävämpiä mielipiteitä? Tai mielipiteitä yleensä? Vai eikö meillä ole aikaa tai uskallusta niiden julkituomiseksi, vaikka kanavat löytyvät? Haluaako kirjasto olla niin tasa-arvoinen, että se häviää vaikuttamisesta kokonaan jonnekin taka-alalle, jotta kukaan ei loukkaantuisi. Ehkäpä hallituksen leikkaukset kiertävät kirjastot, jos vain pysytään hiljaa taustalla, huomaamatta. Onko se tie voittoon ja kuka silloin edes voittaa? Vai odotelemmeko sitä hetkeä, kun kirjastojen arvo tajutaan vasta liian myöhään? Muutamista scifi- ja historiankirjoista löytyy kyllä kuvauksia tällaisista yhteiskunnista, mutta henkilökohtaisesti mieluummin luen niistä kuin koen ne. Kun mietitään kirjastojen tuomista somevaikuttamisen maailmaan, kannattaa ihan ensimmäisenä miettiä, mihin ja miten haluamme ylipäätänsä vaikuttaa. Vai onko julkinen kirjastolaitos se yhteiskunnan viimeinen rauhan tyyssija, jonne some- ja mediasotaan väsyneet ja pelästyneet kansalaiset kokoontuvat etsimään helpotusta ja hiljaisuutta siitä lukupiiristä ja Kauneimmat Käsityöt -lehdestä?

-Heli Piippo