Todella paljon löytyy blogeja kirjoista, kirjastoista ja kulttuurista. AIka monella isommalla kirjastolla on blogi, jonne päivitetään silloin tällöin jokin raportti tapahtumasta tai tulevasta tapahtumasta, tai joskus jopa jotain muuten vain mukavaa tietää -tietoa.

Suomen kirjastoista isoimmilla on blogi jota päivitetään useammin, mutta suureen osaan kirjastojen omista blogeista laitetaan päivitys kerran puolessa vuodessa, kaksi parhaassa. Se on sinänsä harmi, koska blogeilla on yllättävän paljon etuja.

Toisin kuin facebookin, Twitterin ja Instagramin viestit, blogikirjoitukset ovat selkeästi yhdessä paikkaa, eivätkä huku muiden tekstintuottajien töiden sekaan. Blogi myös antaa vakaan alustan jolle rakentaa tietopohjaa. Sinne voi arvostella kirjoja, elokuvia, kirjastojen palveluja.. Melkein mitä vain. Voi kertoa tapahtumista, esityksistä, näyttelyistä, uutuuskirjoista.

Kulttuuriala on onneksi kovin laaja. Blogi tarjoaa tilaisuuden kertoa kokemuksia esimerkiksi näyttelemisestä, siitä millaista on oikeasti olla kirjastossa töissä tai millaista on olla markkinoinnissa. Siellä voi jakaa vinkkejä, kuten että miten tehdään kultausta, esineitä, rakennelmia.. Kaikenlaista. Blogiin voi lisätä kuvia, videoa, ääntä, tekstiä, animaatioita.

Blogin ylläpitoa ei tosin kannata esimerkiksi kirjastossa tyrkätä vain yhden henkilön niskoille. Se on takuuvarma keino jättää blogi heitteille. Kukaan ei toki sano, että blogia pitäisi sitten jatkaa ikuisuuksiin. Se on blogi, ei lapsi. Mutta jos tullaan siihen tulokseen ettei kukaan jaksa enää kirjoittaa blogiin eikä kenelläkään ole aikaa, niin sinne kannattaa laittaa kirjoitus jossa kerrotaan että hei, olemme lakanneet kirjoittamasta, kiitos kaikille lukijoille. Tai jotain siihen suuntaan.

Jos blogi pääsee hyvin toimimaan, sinne tulee tasaisin ajoin materiaalia. Suurin osa kirjastopuolella ei kehtaa julkaista mitään blogiin. Koska se ei ole tarpeeksi hyvää. Jos nyt sanon ihan näinkin napakasti niin kaikki ei voi olla kuuluisia lyyrisiä runoniekkoja, ei Shakespearejä tai Antti Tuureja. Tabermanneista puhumattakaan. Internettiin mahtuu kaikenlaisia tekstejä, ei niiden tarvitse olla korkeataiteellisia tekstejä joissa kaikki on juuri oikein kirjoitettu ja pilkut juuri missä kuuluu olla. Jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa. Kuvittele, jos kaikki maailman tekstit olisi kirjoitettu juuri niin korrektisti että silmiä särkee. Ei kukaan jaksa lukea sellaista. Ei kukaan. Ei. Ei ei ei ei ei.

Blogin tarkoitus on pohjimmiltaan auttaa välittämään persoonaa. Näin minä sen näen. Joten jos kirjasto tekee blogin, niin tehkää siitä persoonallinen. Kirjoittakaa miten tahdotte, kunhan tekstin ymmärtää. Tehkää siitä blogi joka kuvastaa sitä mitä tahdotte antaa ja tarjota asiakkaille ja lukijoille. Se ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelisi.

Blogikirjoitus on helppo tapa levittää sanaa vaikka yrityksen työilmapiiristä. Jos teksti kuulostaa tältä:

"Me täällä Möttönen Möttönen & Hilpakassa tahdomme varmistaa että kaikilla työntekijöillämme on yksisarvisia ja kedonkukkasia työpöydällä, ja kukaan ei kiusaa ketään"

.. voit melko heti sanoa että se joka blogia kirjoittaa tekee sitä niinkutsutusti vasemmalla kädellä ilman sormia. Eli ei mitään kiinnostusta muuhun kuin vetää propagandaa ilman minkäännäköistä kiinnostusta sellaiseen mitä sanotaan markkinointimaailmassa human interestiksi. Jos teksti taas kuulostaa tältä:

"On toki olemassa paljon työpaikkoja, mutta minulle Möttönen Möttönen & Hilpakka on sopiva. Työilmapiiri on ystävällinen, ja voin puhua työkavereiden kanssa melkein mistä vain. Puutetta työvälineistä ei ole, saimme eilen uudet koneet!"

.. kuulostaa teksti paljon paremmalta. Blogin voi kirjoittaa ns. kertoja-persoonana (hän tuo tämä jne jne) tai minä-kertojana (minä me nämä jne jne). Itse olen kutsunut kertoja-persoonaa joskus sieluttomaksi papatukseksi.. Mutta se on minun mielipiteeni.

Blogi on erittäin hyödyllinen alusta, jota kannattaa käyttää hyväksi. Tehkää persoonallisia ja ilahduttavia blogeja, älkää sieluttomia papatuksia!

 

Jenita Salo