Monenlaisia blogeja on muodostunut lukemisen ympärille. On blogeja kirja-arvosteluille ja vinkkauksille, lukukoirille ja kirjastoille. On harrastelijalukijoiden omia blogeja ja professionaalisia vinkkareiden ja kirjaston työntekijöiden blogeja. Näitä kaikkia blogeja yhdistää tietynlainen asiallisuus. Ei uskalleta poiketa normista. Tämän takia monet kirjablogit ovat samantapaista massaa, joka ei yllytä kirjablogeja seuraamaan kuin vain himolukijat. Ja himolukijat lukevat kirjoja oli niistä kirjoitettu blogitekstiä tai ei. Kirjaston tehtävänä on saada myös uusia käyttäjiä, ja perinteisen kirjablogin aloittaminen ei sitä välttämättä tee. 

Millä saisi sitten ihmisten mielenkiinnon? No vaikka kirjoittamalla kirja-arvosteluja nurinkurisesti esimerkiksi niin, että kun on julkaistu hesarissa ja vastaavissa hyväksi hehkutettu uutuus kirja, niin sitten vain haukkuu ja kritisoi kirjaa kovalla kädellä. Samoiten jonkun valtamedian huonoksi leimatulle kirjalle voisi sitten antaa hyvän arvostelun. Provoaminen ja massojen ärsyttäminen herättää ihmisissä mielenkiintoa. 

Ideaa voisi viedä pidemmälle. Joku kirjasto voisi uhrautua ja ruveta "kohu-kirjastoksi". Ylläpitäisi tällaista provokirjablogia ja haukkuisi julkisesti toisen kimpan kirjaston muovitusjälkeä ja aineiston laatua. Kun kerta jo on kohupappeja, kohupoliiseja, kohulääkäreitä (lista on loputon), niin miksi ei olisi vielä kohukirjastonhoitajaa? Vielä paremmin medianäkyvyyttä saisi vale-kirjastonhoitaja. Joku meistä tikiläisistä huijaisi itsensä isoon kirjastoon kirjastonhoitajaksi ja sitten saisi iltalehdistä lukea, miten tämä vale-kirjastonhoitaja olisi vinkannut "turmiollisia" kirjoja nuorille, poistanut läheisiltään myöhästymismaksuja tai pientä lahjusta vastaan hypäyttänyt asiakkaan varausjonon hänniltä seuraavaksi lainaajaksi.

Ajatus lähti vähän rönsyilemään, mutta pointtina oli, että jos kirjasto aikoo blogista hyötyä, niin blogin täytyy pystyä erottumaan kunnolla massasta. 

Tiia