Blogi ei hyppää esiin, vaan sen joutuu tietoisesti etsimään. Tätä tikiläisten blogiakaan en olisi eläissäni löytänyt ilman tehtävänantoa. Selasin useamman ison kirjaston etusivut läpi ja yhdellä niistä oli ylärivillä linkki, jossa selvällä suomenkielellä luki "blogi". Jos luova kirjoittaminen ei ole sydämen asia, niin löytyykö isommastakaan henkilökunnasta ryhmää joka jaksaa muiden töiden ohella pitää blogia yllä pitkäjänteisesti. Pitäisiköhän  palkata ammattibloggaaja?

Jotenkin noloa, jos kirjaston blogi tussahtaa hankeen kirjoittajien stressaantumisen vuoksi kuin halpa kiinalainen uudenvuodenraketti. Yksittäisiä innostuneita ja luovia kirjoittajia toki löytyy, mutta jos blogia joutuu ylläpitämään muiden töiden ohella, niin miten on jaksamisen laita. Facebook ja Instagram julkaisut ovat kompakteja verrattuna blogiin ja vaativat vähemmän aikaa per julkaisu, vaikkakin päivitysväli on luonteenomaisesti tiheämpi näillä medioilla.

Itseäni en pidä kummoisena postaajana, sillä tämä kirjoitus on ainoa (ja ehkä sellaiseksi jääkin) jonka koskaan olen julkaissut muualla kuin perhe tai sukulais Whatsapissa. Kirjasammon kautta löytämääni Riikka Erkon "Kirjatarha-kiinnostavan kirjallisuuden puutarha" blogia olen hämmästellen tutkinut, kirjoittajan omistautumista ihaillen ja ihmetellen.

Kun kirjastoalaa opiskellaan, niin annan teille vielä mystisen kirjavinkkauksen lukuelämyksestä, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Flann O´Brien, oikealta nimeltään Brian O´Nolan kirjoitti vuosina 1939-1940 kirjan "Kolmas konstaapeli". Aika ei ole tätä teosta himmentänyt, päinvastoin. Kirja julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen 1967 ja suomennettiin vuonna 1988. Kirjaa löytyy vielä muutamia harvoja kappaleita joistain kirjastoista. Koska vihaan juonipaljastuksia, niin seuraavaa sitaattia enempää en suostu teille paljastamaan. "Omaperäisen irlantilaisen kirjailijan mieletön, painajaismainen ja huvittava romaani täynnä oikukkaita käänteitä ja erikoista filosofiaa". Ja muistakaa pitää mukana polkupyörän pumppu.

-Yrjö