maanantai, 13. joulukuu 2021

Minä, bloggariksi?

Tämäkin päivä se sitten koitti. Ihka ensimmäinen blogipostaukseni. Tästä se maine ja kunnia lähtee, kohta olen Suomen seuratuin realitytähti, mutta ei keskitytä nyt siihen.
Olen aina ajatellut blogit sellaisena, että sen kirjoittajalla täytyy olla "miljoona ja yksi" asiaa, joista kirjoittaa.

Ja että minun elämäni olisi sellaista tylsää luettavaa, jolla ei ehkä olisi muuta virkaa, kuin unilääkkeenä toimiminen.

Mutta tutkittuani monen monia blogejahuomasin, ettei se kaikilla muillakaan ole niin "räjähtäviä" tai "erikoisia" kirjoituksia, joita he ovat julkaisseet.
Tavallista elämää, tavallisen tallaajan silmistä kuvailtuna.


Blogin käyttämistä työvälineenä en näkisi minään ongelmana, ainakaan mikäli en olisi sen ainoa kirjoittaja.
Se voisi toimia hyvin "kirjavinkkelinä" tai sitten eräänlaisena katsauksena sen "kirjastotädin" tai "sedän" näkökulmasta.
Siellä voisi myöskin olla hyvin ilmoituksia tulevista tapahtumista, järjestettiin ne sitten kirjastolla tai jossain muualla.

Se voisi toimia sellaisena "alustana", jossa saisi pääasiallisen tiedon kirjastonsa/kaupunginsa tapahtumista, yhdestä paikasta!


Yksinään minusta ei olisi kuitenkaan "tähän" hommaan. Varsinkin kun taipumuksena minulla on saada mitään luovaa aikaiseksi, vain ja ainoastaan silloin, jos olen sopivalla tuulella/aihe kiinnosta minua 110%. Eikä kyllä välttämättä silloinkaan..

Vlogit on myöskin vaihtoehto, mutta kun siinä pitää puhua kameralle. Olen kokeillut sitä pari kertaa muissa tarkoitusperissä, ja se "ei mennyt niin kuin Strömsössä".

Toisena olisi se, että olen todella huono arvioimaan, olisiko se kirjoitus sellainen, joka kiinnostaisi lukijaa.

I know, sinne kirjoitetaan ihan tavallisesta elämästä. Että sen ei tarvitse olla mitään "Mission Impossiblen" kaltaista menoa ja kommelluksia. Mutta silti, todella vaikea olisi nähdä minua vakituisena bloggarina.

Yksinään kun en kuitenkaan saisi sinne kirjoitettua, kuin ehkä pari kertaa vuodessa.
Mutta jonkun työkaverin kanssa? Miksei........ ehkä..

...............

........................


kai........?

 

-Heimo "Hemmo" K

keskiviikko, 8. joulukuu 2021

Olen onnistunut blogikirjoituksen julkaisussa Lapin kirjaston sivulla

YLEISTÄ

Työkokeilun kautta kirjastoalan ammattilaiseksi oppisopimuksella

 
 
 
 
 
 
 

 

4 Votes

 

 

Nuorena tyttönä minun yksi haaveistani oli olla ns. eläkevirassa viimeistään nelikymppisenä. Se haave toteutui, olin vakituisessa työsuhteessa lastentarhanopettajana. Vuosien saatossa terveydelliset seikat aiheuttivat suurta huolta työuran jatkumisesta toiveammatissani. Monien mutkien kautta pääsin työkokeiluun Ranuan kirjastoon. Itse asiassa myös kirjastoala on aina häilynyt taustalla mielessäni.

KIRJASTO!! Mikä maailma!! Mitkä mahdollisuudet!! Mikä mahtava työympäristö!!

Näin muutaman kuukauden työkokeilun jälkeenkin innostun päivittäin kaikista uusista tai jo ehkä rutiineiksikin muodostuneista työtehtävistä; hyllytyksestä, järjestelystä, muovituksesta, tiedon hakemisesta ja asiakaspalvelusta. Työni täällä on monessa mielessä erilaista verrattuna aikaisempaan, mutta yhdistävä tekijä on ihmisläheinen työ ja siitä pidän.

Kirjastotyössä on yllättänyt työn monipuolisuus sekä kaikki se muu työ, joka käytetään esim. takahuoneessa tapahtuviin töihin. Täällä tehdään töitä aukioloaikojen ulkopuolellakin. Silloinkin työskennellään ahkerasti, jotta kaikki kirjat ja muu aineisto olisivat oikeilla paikoillaan käyttäjien ulottuvilla ja saatavilla….  Uuden aineiston: kirjojen, elokuvien, lehtien, äänikirjojen esiintuomista, mutta myös vanhan aineiston poistoa. Osuipa onni kohdalleni siinä suhteessa, että asiat jatkon suhteen luonnistuivat toivottuun suuntaan. KEVA lähti rahoittamaan oppisopimuskoulutustani kirjastoalalle. Yhteistyössä REDUN koulutussuunnittelijan kanssa minulle aukenivat ovet Haapaveden opistoon suorittamaan tarvittavia opintoja. Aloitin toukokuun alussa tämän urakan työssäoppimisella. Jännityksellä, innostuneena, motivoituneena odotan lähiopetusjaksoja, jotka alkavat syksyllä.

 

Sanonta ”Vanha koira ei uusia temppuja opi” ei kuulemma tutkimustenkaan valossa enää pidä paikkaansa, ei koirilla kuin ei ihmisilläkään. Siinä toivossa, että tämä uuden oppiminen johtaa johonkin merkitykselliseen ja tärkeään etappiin, jopa uuteen eläkevirkaan, hope so!!

Pirjo Isokangas 😊
tulevaisuuden kirjastotäti

keskiviikko, 8. joulukuu 2021

Blogien käyttäminen kirjastotyössä

Netin ihmeellinen maailma, kaikkine mahdollisuuksineen ja erilaisine sovelluksineen, on jopa kuin upottava suo.

Jos tietotekniset taidot ovat puutteelliset ja sovellusten käyttäminen on hieman haastavaa itselle, kaikkien kanavien hyödyntäminen työssään on työlästä. Arvostan niitä ihmisiä, jotka jaksavat jakaa käsitöistään, leipomuksistaan, työstään ym. palasen meille, jotka etsimme ideoita netistä. Se on helppo tapa etsiä ja löytää jotain, kun vain "guuglaa" etsimäänsä aihetta.

Kirjastotyössä blogin pitäminen varmasti hyödyttäisi monia. En tosin tiedä kuinka paljon kirjastotyön seuraaminen blogissa kiinnostaa.

Kirjavinkkausten, taidenäyttelyiden, kirjailijavierailijoiden, eri tapahtumien kuvaaminen ja julkaiseminen kirjastoblogissa on hyvä tiedottamisen kanava. Arkisen kirjastotyön kuvailu, sanoin ja kuvin, avaa ovia myös "takahuoneeseen" 

Itse pidän arkista kirjastotyötä itselleni paremmin soveltuvaksi.  -Pirjo

 

tiistai, 30. marraskuu 2021

Edellisestä kirjoituksestani onkin jo päässyt kulumaan luvattoman paljon aikaa...

Blogeja tutkiessani aloin miettiä omaa blogien lukemistani. Olen joskus käsityömalleja etsiessäni eksynyt käsityöblogeihin mutta siihenpä mun blogien käyttäminen onkin sitten oikeastaan jäänyt. Niistä melko usea teksti alkaa tyylillä: "Edellisestä kirjoituksestani onkin jo päässyt kulumaan luvattoman paljon aikaa...".

En siis totisesti ole mikään blogi-osaaja tai asiantuntija, mutta mutulla kommentoin seuraavaa. Jotta bloggausta voitaisiin käyttää tehokkaana työvälineenä, täytyy sinne kirjoittaa säännöllisesti eivätkä kirjoitusten välit saa olla liian pitkät. Sisällön pitää olla riittävän mielenkiintoista, jotta lukijat pysyvät menossa mukana. Hyvässä blogissa on selkeä aihe ja siellä on monipuolista sisältöä ja näkökulmia asioihin. Se on kirjoitettu mielenkiintoisesti käyttäen erilaisia, muista erottuvia kirjoitustyylejä.

Blogin kirjoittaminen vaatii aikaa, sitoutumista, kirjallista osaamista ja kiinnostusta kirjoittamiseen. Hyvä blogi saa lukijan kiinnostumaan jopa itselleen aikaisemmin tuntemattomasta aiheesta.

Olen nyt työskennellyt kirjastossa muutamien viikkojen ajan ja minulle on selkiytynyt kuinka paljon siellä tehdään asiakkaille näkymätöntä työtä. Heräsi ajatus, että sen työn näkyväksi tekemiseen blogi voisi olla hyvä viestintäkanava. Toisaalta sitä voitaisiin tehdä vaikka somen avulla. Se voisi tavoittaa asiakkaat helpommin ja laajemmin.

Lopputulema on, että en pidä blogia ihan parhaana työvälineenä. Omalta osaltani jätän bloggailun mielelläni muiden hoidettavaksi ja keskityn sitten muihin tehtäviin.

Mirka P

perjantai, 26. marraskuu 2021

Eikä yksikään kirjoittanut

Olen nähnyt monen ihmisen aloittavan blogin. Olen nähnyt yhtä monen ihmisen lopettavan blogin. Japaniin vaihto-oppilaaksi lähtenyt ystäväni vannoi kautta Naruhiton, että kirjoittaisi vähintään kerran viikossa kuulumisiaan juuri vaihto-oppilasvuottaan varten perustamaansa blogiin. Yhtään kirjoitusta tai kuvaa blogiin ei ilmestynyt. Sen sijaan whatsapp toimi ja toimii yhä aivan loistavana kuulumistenvaihtoalustana. Ystävä nimittäin jäi sille tielleen: kauniiden kirsikkapuiden katveeseen nauttimaan maukkaita sushi-annoksia. Näistä kuulumisista saamme yhä joka kevät kateellisina nauttia kuvien muodossa, mutta emme suinkaan blogissa, vaan älypuhelimeen ääniviestin kanssa lähetettynä.

 

No, tokihan tässä oli tarkoitus pohtia blogia työvälineenä, eikä harrastus- tai varsinkaan kuulumistenkertomisvälineenä. Kuitenkin tämän yllä mainitun ja monen muunkin kokemuksen perusteella voin todeta, että ainakaan itselleni blogi ei ole vaihtoehto työvälineenä. Ideanahan se on aivan ihana: esteettisesti viehättävä blogi, jossa runsaiden tummasävyisten kuvien ja lennokaasti liehottelevien tekstien avulla kertoisin työstäni ja lukemistani kirjoista. Lukijakunta olisi laaja ja aina kun julkaisisin uuden postauksen, kommenttikentät täyttyisivät kateellisten ihmisten kommenteista: ”voi kun sulla on ihana blogi ja työ, oisinpa mäkin yhtä onnellisessa asemassa!

 

Mutta ei, en minä jaksaisi kirjoittaa monta kertaa viikossa asioista, jotka kiinnostavat ja inspiroivat minua. Minä haluan nauttia niistä siinä hetkessä kun ne tapahtuvat, en jälkikäteen jauhettuna netissä tuntemattomien ihmisten kanssa. En kuitenkaan missään nimessä halua täysin teilata blogeja. Joillekin ne toimivat, työvälineenä tai inspiraation lähteenä, mutta eivät minulle. En jaksa kirjoittaa blogia, en jaksa lukea blogeja. Sen sijaan vlogit toimivat minulle. Youtubessa alkaa olla jo melko kattava yhteisö, joka julkaisee kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyviä videoita. Niistä voin aina yhden (tai yleensä monta putkeen) vilkaista silloin tällöin etsiessäni uusia kirjavinkkejä tai muuta inspiraatiota kirjastotyöhön.

Maiju J