torstai, 11. toukokuu 2017

Eihän ne tee siellä mitään, ja valotkin palaa jo seitsemältä aamulla

IMG_4604.jpgHyvin usein tässä maailmassa saa kuulla, että mistä sitä sillekin palkka maksetaan. Aloin itse boikotoida erinomaista kampaaja, joka erehtyi hiuksiani pestessä sanomaan, että mistä ihmeestä niille kirjaston työntekijöille oikein palkka maksetaan. Maltoin kuitenkin pysyä kampauksen loppuun asti kiltisti tuolilla. Vaan sen koommin en ole hänen hoidossa käynyt. Vaikken itse kirjastolainen vielä olekaan. Tästä on virinnyt itsellä vaikka minkälaista ajatusta. Miten tuoda kirjastolaisten elämää koko kansan tietoisuuteen. Sehän olisi hienoa, jos saisimme televisiosarjan, kuten poliisi, vanginvartijat tai ensihoitoryhmät. Jostain syystä vaan meistä ei olla tällä saralla mitenkään kiinnostuneita, vai tietääkö joku, että kamera seuraa päivästä toiseenkirjastolaisten aamutoimia ja sen jännittäviä käänteitä?


Aikoinaan mietin kirjoittavani blogia vankilamaailmasta, sen tavallisesta arjesta. Se loppui siihen, että mietin, missä menee se raja, mitä voi julkaista. En olisi jaksanut jatkuvasti pohtia, missä vaiheessa vaarantuu vankilaturvallisuus ja yksilöllisyyden suojat ja rajat, joten ajattelin, että kirjoitanpa kaiken itselleni. Nyt kun olen seurannut kirjastolaisten työtä ja kaikkea sitä, mitä tulee vastaan. Tapahtumia, mielenkiintoista aineistoa, persoonallisia asiakkaita, näyttelyitä, kommelluksia, palvelujen kehittymistä jne. Kirjoittamisen aiheuttaa riittää, eikä ole kovinkaan työlästä, kuin intoa ja henkilökohtaista vetoa kirjoittamiseen löytyy. Tässä kun olen tehnyt omia kirja-analyysejä olen löytänyt kirjabloggarit. Oman kirjoituksen jälkeen on ollut mielenkiintoista lukea, millaisia muita ajatuksia ja kokemuksia kirja on muissa herättänyt. En muuten ole mitenkään innokkaasti etsinyt kirjabloggareita, löytyisikö sieltä joku sellainen, jonka kirjallisuus vastaisi omaa ja jonka tapa kirjoittaa veisi mukanaan. Näissäkin blogimäärissä on valinnan vaikeus. Niitä löytyy ja muutenkin aineistoa ja kirjallisuutta pursuaa kotona niin työpöytä kuin yöpöytäkin.

Toki nyt kun olen ollut harjoittelemassa, olisin saanut kyllä ihan hauskan kirjasto ja kulttuuriharjoittelijan blogin. Niin paljon kaikenlaista ihmeteltävää on tullut vastaan. Sitä kun tulee ulkopuolisena katsomaan, miten täällä nyt mikäkin toimii. Jo itse henkilökunta on herkullinen aihe. Niin merkillisiä persoonallisuuksia on tullut vastaan, että iistäkin olisi ollut paljon aihetta blogiin. Tai niistä hervottomasti naurukohtauksista, joita tulee kun kaikki nyt sattuu olemaan yhtä aikaa sillä päällä. Ja olisinhan se mukava ollut näyttää, että näin sitä painitaan  kohan kanssa, joka ei minusta toiminut hyvin, Käyttäjässähän ei ollut  mitään vikaa 😂. Tai se kun Aku Ankka oli päälystyksen kohteena, pitäisköhän hakea kaupasta uusi. Tai hyllyttäessä löytyi kirja, joka pisti istumaan lattialle ja kirjasta olisi voinut lukea pätkiä You tuben ja sitä kautta vinkata kirja muille tietoon. Tai kun henkilökunta tekee kirjavalintoja, sekin on aikamoinen show, jota on hauska seurata. Eikä vähäisimpänä ne ihanat asiakkaat. Joskus pitää mennä takahuoneeseen painelemaan korvia lukkoon tai kun saa puhua hengenheimolaisen kanssa kirjoista. Tai lapsiasikkaat, niiden kanssa on ihmetelty kirjoja lattialla. Kaikkeen tähän pitää tietenkin kysyä lupa, jos meinaa kirjoitta heistä ja muista, ja uskon että moni antaa kirjoittaa kirjaston elämästä. Ottaa valokuvia ja kertoa, miksi kirjasto on lähes maailman paras paikka, siellähän on kaikki tieto.

IMG_0306.jpg







keskiviikko, 10. toukokuu 2017

Blogi työvälineenä kulttuuri- ja sivistysalalla

Todella paljon löytyy blogeja kirjoista, kirjastoista ja kulttuurista. AIka monella isommalla kirjastolla on blogi, jonne päivitetään silloin tällöin jokin raportti tapahtumasta tai tulevasta tapahtumasta, tai joskus jopa jotain muuten vain mukavaa tietää -tietoa.

Suomen kirjastoista isoimmilla on blogi jota päivitetään useammin, mutta suureen osaan kirjastojen omista blogeista laitetaan päivitys kerran puolessa vuodessa, kaksi parhaassa. Se on sinänsä harmi, koska blogeilla on yllättävän paljon etuja.

Toisin kuin facebookin, Twitterin ja Instagramin viestit, blogikirjoitukset ovat selkeästi yhdessä paikkaa, eivätkä huku muiden tekstintuottajien töiden sekaan. Blogi myös antaa vakaan alustan jolle rakentaa tietopohjaa. Sinne voi arvostella kirjoja, elokuvia, kirjastojen palveluja.. Melkein mitä vain. Voi kertoa tapahtumista, esityksistä, näyttelyistä, uutuuskirjoista.

Kulttuuriala on onneksi kovin laaja. Blogi tarjoaa tilaisuuden kertoa kokemuksia esimerkiksi näyttelemisestä, siitä millaista on oikeasti olla kirjastossa töissä tai millaista on olla markkinoinnissa. Siellä voi jakaa vinkkejä, kuten että miten tehdään kultausta, esineitä, rakennelmia.. Kaikenlaista. Blogiin voi lisätä kuvia, videoa, ääntä, tekstiä, animaatioita.

Blogin ylläpitoa ei tosin kannata esimerkiksi kirjastossa tyrkätä vain yhden henkilön niskoille. Se on takuuvarma keino jättää blogi heitteille. Kukaan ei toki sano, että blogia pitäisi sitten jatkaa ikuisuuksiin. Se on blogi, ei lapsi. Mutta jos tullaan siihen tulokseen ettei kukaan jaksa enää kirjoittaa blogiin eikä kenelläkään ole aikaa, niin sinne kannattaa laittaa kirjoitus jossa kerrotaan että hei, olemme lakanneet kirjoittamasta, kiitos kaikille lukijoille. Tai jotain siihen suuntaan.

Jos blogi pääsee hyvin toimimaan, sinne tulee tasaisin ajoin materiaalia. Suurin osa kirjastopuolella ei kehtaa julkaista mitään blogiin. Koska se ei ole tarpeeksi hyvää. Jos nyt sanon ihan näinkin napakasti niin kaikki ei voi olla kuuluisia lyyrisiä runoniekkoja, ei Shakespearejä tai Antti Tuureja. Tabermanneista puhumattakaan. Internettiin mahtuu kaikenlaisia tekstejä, ei niiden tarvitse olla korkeataiteellisia tekstejä joissa kaikki on juuri oikein kirjoitettu ja pilkut juuri missä kuuluu olla. Jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa. Kuvittele, jos kaikki maailman tekstit olisi kirjoitettu juuri niin korrektisti että silmiä särkee. Ei kukaan jaksa lukea sellaista. Ei kukaan. Ei. Ei ei ei ei ei.

Blogin tarkoitus on pohjimmiltaan auttaa välittämään persoonaa. Näin minä sen näen. Joten jos kirjasto tekee blogin, niin tehkää siitä persoonallinen. Kirjoittakaa miten tahdotte, kunhan tekstin ymmärtää. Tehkää siitä blogi joka kuvastaa sitä mitä tahdotte antaa ja tarjota asiakkaille ja lukijoille. Se ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelisi.

Blogikirjoitus on helppo tapa levittää sanaa vaikka yrityksen työilmapiiristä. Jos teksti kuulostaa tältä:

"Me täällä Möttönen Möttönen & Hilpakassa tahdomme varmistaa että kaikilla työntekijöillämme on yksisarvisia ja kedonkukkasia työpöydällä, ja kukaan ei kiusaa ketään"

.. voit melko heti sanoa että se joka blogia kirjoittaa tekee sitä niinkutsutusti vasemmalla kädellä ilman sormia. Eli ei mitään kiinnostusta muuhun kuin vetää propagandaa ilman minkäännäköistä kiinnostusta sellaiseen mitä sanotaan markkinointimaailmassa human interestiksi. Jos teksti taas kuulostaa tältä:

"On toki olemassa paljon työpaikkoja, mutta minulle Möttönen Möttönen & Hilpakka on sopiva. Työilmapiiri on ystävällinen, ja voin puhua työkavereiden kanssa melkein mistä vain. Puutetta työvälineistä ei ole, saimme eilen uudet koneet!"

.. kuulostaa teksti paljon paremmalta. Blogin voi kirjoittaa ns. kertoja-persoonana (hän tuo tämä jne jne) tai minä-kertojana (minä me nämä jne jne). Itse olen kutsunut kertoja-persoonaa joskus sieluttomaksi papatukseksi.. Mutta se on minun mielipiteeni.

Blogi on erittäin hyödyllinen alusta, jota kannattaa käyttää hyväksi. Tehkää persoonallisia ja ilahduttavia blogeja, älkää sieluttomia papatuksia!

 

Jenita Salo

maanantai, 8. toukokuu 2017

Kirjablogien harmaa massa

Monenlaisia blogeja on muodostunut lukemisen ympärille. On blogeja kirja-arvosteluille ja vinkkauksille, lukukoirille ja kirjastoille. On harrastelijalukijoiden omia blogeja ja professionaalisia vinkkareiden ja kirjaston työntekijöiden blogeja. Näitä kaikkia blogeja yhdistää tietynlainen asiallisuus. Ei uskalleta poiketa normista. Tämän takia monet kirjablogit ovat samantapaista massaa, joka ei yllytä kirjablogeja seuraamaan kuin vain himolukijat. Ja himolukijat lukevat kirjoja oli niistä kirjoitettu blogitekstiä tai ei. Kirjaston tehtävänä on saada myös uusia käyttäjiä, ja perinteisen kirjablogin aloittaminen ei sitä välttämättä tee. 

Millä saisi sitten ihmisten mielenkiinnon? No vaikka kirjoittamalla kirja-arvosteluja nurinkurisesti esimerkiksi niin, että kun on julkaistu hesarissa ja vastaavissa hyväksi hehkutettu uutuus kirja, niin sitten vain haukkuu ja kritisoi kirjaa kovalla kädellä. Samoiten jonkun valtamedian huonoksi leimatulle kirjalle voisi sitten antaa hyvän arvostelun. Provoaminen ja massojen ärsyttäminen herättää ihmisissä mielenkiintoa. 

Ideaa voisi viedä pidemmälle. Joku kirjasto voisi uhrautua ja ruveta "kohu-kirjastoksi". Ylläpitäisi tällaista provokirjablogia ja haukkuisi julkisesti toisen kimpan kirjaston muovitusjälkeä ja aineiston laatua. Kun kerta jo on kohupappeja, kohupoliiseja, kohulääkäreitä (lista on loputon), niin miksi ei olisi vielä kohukirjastonhoitajaa? Vielä paremmin medianäkyvyyttä saisi vale-kirjastonhoitaja. Joku meistä tikiläisistä huijaisi itsensä isoon kirjastoon kirjastonhoitajaksi ja sitten saisi iltalehdistä lukea, miten tämä vale-kirjastonhoitaja olisi vinkannut "turmiollisia" kirjoja nuorille, poistanut läheisiltään myöhästymismaksuja tai pientä lahjusta vastaan hypäyttänyt asiakkaan varausjonon hänniltä seuraavaksi lainaajaksi.

Ajatus lähti vähän rönsyilemään, mutta pointtina oli, että jos kirjasto aikoo blogista hyötyä, niin blogin täytyy pystyä erottumaan kunnolla massasta. 

Tiia

 

sunnuntai, 7. toukokuu 2017

Blogien käyttämisestä työvälineenä

Blogeista minulla ei ole paljon aiempaa kokemusta. Asiaa tutkaillessani nyt huomasin, että blogeja on monenkirjavia ja todella paljon erilaisia. Osa on tylsää luettavaa, mutta useassa blogissa kuitenkin kirjoittaja on pistänyt koko persoonansa peliin tekstiä kirjoittaessaan. Joitakin blogeja elävöittää värikkyys, kuvat, omat mielipiteet ja hauskat kommentit. Parhaimpia ovat blogit, jotka loppuvat salaperäisesti ja lukija jää odottamaan jo seuraavaa julkaisua. Mielestäni blogit ovat mainioita työelämässä elävöittämään ehkä muuten hyvin asiapitoista julkaisua. Blogien kautta voi saada enemmän arvostusta työlleen, kun lukija pääsee lähemmäksi työntekijän arkea. Blogit tuovat näkyvyyttä työpaikalle ja jos lukijakunta kasvaa laajaksi ja blogi osoittautuu suosituksi, myönteinen suhtautuminen lisääntyy ja blogi voi olla hyvää mainosta työlle.Toivottavasti tulevaisuudessa entistä enemmän kirjoitellaan blogeja ja mitä persoonallisempia, sen parempia.

Terkuin Piia:P

 

 

torstai, 27. huhtikuu 2017

Blogit

Itse en ole mikään bloggari ja aika harvakseltaan mitään blogeja luenkaan. Silloin tällöin kuitenkin tulee luettua erinäisiä itseä kiinnostavia blogeja. Kirjasto- ja kulttuurialalla blogit voivat toimia hyvänä lisänä mainonnankin kannalta. Lukijat voivat nähdä blogin kirjoittajat inhimillisempinä ja persoonallisempina, koska blogiehin kirjoittaja voi lisätä myös omia ajatuksia, jolloin tekstit ovat vapaampia ja mielenkiintoisempia. Blogien kautta asiakas pääsee näkemään minkälaista on elämä kirjastoihmisen/kulttuurityöntekijän näkökulmasta. Se auttaa asiakasta näkemään toisenlaiseen maailmaan ja ymmärtämään, että samanlaisia ihmisiä ne on kuin muutkin ihmiset ja että kirjasto työ ei ole pelkästään tiskillä istumista ja kirjojen piippailua.

 

Tarja